Ota yhteyttä!
puh. 050 440 6109 aineisto@jaakkimansanomat.fi Yhteystiedot
Hinnat
Kotimaahan kesto 30 €,
vuosi 35 €
ulkomaille kesto 35 €,
vuosi 40 €
irtonumero 5€
lahjatilaukset 26 € kotim.
ja 31 € ulkom.
(kotimaahan hinnat sisältävät alv)

ILMOITUSHINNAT:
1.00 €/pmm (sis. alv)
Vuosikalenteri 2016
Tykkää meistä!
JS Nro 04/2014
JS Nro 03/2014

Etusivu

Hei hulinaa!

Pitäjälehden juhla on jo aivan ovella. Juhlatoimikunnan jäsenet, pohjalaisten pitäjäseurojemme edustajat Aino-Maija ja Matti sekä kummankin säätiön Karit ovat hoitaneet juhlajärjestelyjämme sen lisäksi, että kukin heistä on mukana talkoolaisena karjalaisten kesäjuhlien valmistelussa. On odotettavissa mukavat 110-vuotisjuhlat ravintola Almassa sekä upeat ja kommiit päivät Seinäjoella.
Tapaammehan joko juhlissa tai lukiolla? Lukion pitäjä- ja sukutorilla on suurosastomme, johon on hyvä tehdä tärskyt tuttujen kanssa ja tulla tapaamaan meitä lehden tekijöitä, pitäjäseurojen vetäjiä ja alueemme sukututkijoita. Jos sukusi jäljet Jaakkimaan, Lumivaaraan tai Lahdenpohjaan sinua askarruttavat, ota mukaan mummon ja ukon syntymäpäivätiedot (ennen 1910), niin saat apuja, paikalle ovat lupautuneet ainakin Jyrki, Marja-Leena, Pentti ja Petteri.

Lukijamatkasta voit lukea kuulumisia Karjalasta. Kävimme myös kävelemässä hautausmaalla. Ajan kerrostumat eivät voi peittää ikiaikaisen paikan kauneutta. Samanaikaisesti olivat sortavalalaisseurojen jäsenet omien sukujensa hautausmaata hoitamassa yhdessä paikallisten kanssa. Viikko meidän jälkeemme kurkijokilaiset tekivät oman hautausmaatalkooreissunsa. Ensi keväälle suunnittelemme Jaakkimaan talkooreissua hautausmaan kunnostus- ja kartoitusajatuksella.

Lahdenpohjassa rakennetaan rantaa, uusi tasainen tie on syntymässä, toivottavasti myös Annikan hotelliremontti pääsisi alkuun ja saisimme ajanmukaisia majoitustiloja omalle “kylälle”. Lahdenpohjaan on kaivattu ja ensi kevään reissu saattaa suuntautua sinne.
Tiilikan Matin kanssa kävimme pitäjäseurojen edustajina tapaamassa Lahdenpohjan kaupungin johtoa. He vahvistivat, että kirkkopihan alue on rekisteröity kulttuurihistoriallisesti tärkeäksi alueeksi ja olivat myönteisiä toiveellemme käynnistää valtioiden välisen sopimuksen mukainen sankarihautausmaan suojeluhanke. Saimme myös tutustua naisyhdistykseen, joka tekee hyväntekeväisyystyötä, kokoaa alueen historiasta tietoa ja esineitä museota varten ja on halukas yhteistyöhön hautausmaan siistimiseksi. Naisyhdistys teki reilut sata vuotta sitten jo Tekla Hultinin aikoina vahvaa työtä perinteiden tallentamiseksi ja heikompiosaisten auttamiseksi. Lada-yhdistys on tässä päivässä samoilla jäljillä.

Sukuseurojen kanssa toivomme tiiviimpää yhteistyötä. Jaakkiman Seudun Perinneyhdistyksessä on hallituksessa avoinna yksi asiantuntijapaikka alueemme sukuseurojen edustajalle. Toivomme, että kiertävä tuoli kiinnostaisi seuroja, sillä mukana yhteistyössä löydämme varmasti keinoja tukea sukuseuratoimintaa ja toisaalta rikastuttaa lehteä. Perinneyhdistyksellä ei ole jäsenmaksua, vaan lehti kustannetaan tilaus- ja ilmoitusmaksuilla. Kuka sukuseuroistamme ottaa ensimmäisen askeleen?

Pitäjä- ja sukuseuroilla on kesäisiä tapahtumia, tavataan niissä. Hyvää lomaa ja kaunista kesää toivon kaikille lukijoillemme ja ystävillemme!

Ystävällisesti palveluksessanne,
Tea

 ———————————————————————————————————————————————————————-

js160109

———————————————————————————————————————————————————————-

Tule lukiolle – siellä mekin olemme!

Karjalaisten kesäjuhlien karjalaisella torilla Suur-Jaakkimalaisten myyntipöytä_SaijaPelvas

Karjalaisten kesäjuhlien karjalaisella torilla Suur-Jaakkimalaisten myyntipöytä_SaijaPelvasKarjalaisten-kesajuhlien-ka

Osa viimevuotista yhteisosastoamme Hyvinkäällä. Päivystämässä Tarja Rantama.

Suuri pitäjä- ja sukutori ja -info on luotu Seinäjoen lukiolle. Sieltä löydät yhteisellä komialla osastolla jaakkimalaiset ja lumivaaralaiset pitäjäseuramme, säätiömme, sukutukijamme ja Jaakkiman Sanomat.
Olemme siis Seinäjoen lukion tiloissa, suuressa voimistelusalissa 18.-19.6. Lauantaina klo 10-18 ja sunnuntaina klo 9-14. Omalle osastollemme voit sopia treffit tuttujen kanssa – tulkaa yhdessä haastelemaan. Pahimman kiireen ajaksi voit istahtaa pöytiemme ääreen ja nauttia kupposen kohvia haastelun lomassa. Lukiolla voit osastollamme lauantaina klo 10 nähdä ja aistia, kuinka vunukat  Kari Rapon ohjauksessa leipoo tapuntaisia.
Osastoltamme löydät kiinnostavimmat ja parhaat pitäjäseurojemme tuotteet.
Voit tavata myös Anu Sandelinin uunituoreen, aivan ihastuttavan romaaninsa kanssa. Anu kertoo kirjastaan osastollamme ja puhujanurkassa. Kilpiön sukuseura on myös luvannut olla paikalla osastollamme. Tervetuloa myös muut sukuseurat tuotteinenne!
Tänä vuonna ei ole perinteistä lukijatapaamista, vaan Jaakkiman Sanomien perustamisen 110-vuotisvuosijuhlaa vietetään perjantaina 17.6. klo 18 alkaen ohjelmallisena illallisjuhlana hotelli Almassa. Juhlaan varattiin lippuja salin täydeltä määräaikaan mennessä. Kari Jääskeläinen ja Aino-Maija Alkula ovat hoitaneet juhlajärjestelyjä. Luvassa on mm. musiikkia, Karjalan Liiton kunniapuheenjohtaja Markku Laukkasen juhlapuhe ja runonlausuntaa.

Lukio on toinen pääareena

Lukio on tosiaankin karjalaisten kesäjuhlien toinen päätapahtumapaikka. Se on täynnä karjalaista elämää pitäjä- ja sukuinfoineen ja -näyttelyineen, naistoimikunnan piirakkakilpailuineen ja 40-vuotisnäyttelyineen, piirakkakahviloineen, karjalan kielen kielipajoineen ja lasten työpajoineen. Lukio on auki klo 9 lähtien.
Lukion pihalle syntyy puhujannurkka Lontoon Hyde Parkin tyyliin. Kun talo on täynnä karjalaista elämää ja vähän pohjalaistakin, niin kyllä luulisi tarinoita löytyvän. Eikä vain tarinoita, aivan vapaasti saa soittaa, laulaa, tanssia tai vaikkapa esittää runoja.
Varmasti, kun joku vilkas karjalainen uskaltaa omalla esiintymisellään aloittaa tarinoinnin, uskaltautuu mukaan joku jäyhempi pohjalainenkin. On muuten jopa mahdollista, että puolenpäivän aikaan jokunen muusikkokin ilmestyisi paikalle pannen pelit soimaan. Silloin olisi juhlakansalla oiva mahdollisuus laittaa ”jalaalla koriasti” pienten päivätanssien merkeissä, Hyde Parkissa kun on kaikki mahdollista! Sateen sattuessa nurkan löytää lukiosta sisältä.
Mietihän, mitä sie voisit pagista, haastaa tai soittaa!
Tietysti tarjoilukin pelaa koko päivän. Lukion sisätiloissa on Karjalan Liiton naistoimikunnan piirakkakahvila ja Hyde Park -alueella ravintolateltta makkaroineen ja juomineen.

Muistojen illassa

Lauantaina Muistojen illassa Viipurin tuomiokirkon ja Petsamon yläluostarin kellot lyövät  Lakeuden Ristissä. Muistojen ilta on yhteinen luterilaisille ja ortodokseille. Yhteisiä ovat myös sunnuntaiset juhlakulkueen siunaaminen ja yleisön siunaaminen kotimatkalleen.
Piispoista Seinäjoelle ovat tulossa Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen ja Suomen ortodoksisen kirkon johtaja ja Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo.

Lakeuden Ristissä on esillä ja käytössä juhlaviikonlopun ajan luovutetun alueen kirkkoesineistöä. Alavuden seurakunnalta saadaan lainaksi Lumivaaran kirkon esineistöä mm. seitsemänhaarainen kynttelikkö (niin sanottu piispan kynttilänjalka), kuusi pientä kynttilänjalkaa sekä violetin värinen alttariliina sekä antipendium.
Muistojen Illan päätteeksi lähetetään muistomerkeille seppeleet Narvan marssin saattelemana. Jokainen luovutetun alueen kaupunki, kauppala ja pitäjä saa  oman kynttilän, joka viedään Heimotulet muistomerkille. Pitäjäyhdistykset ovat ennakkoon valinneet kynttilänkantajat. Kirkkohetkeen osallistujilla on mahdollisuus laskea myös oma kynttilä mainitulle muistomerkille. Vaasan Karjalaseuralta on lainassa käsin merkattu pakkoluovutetun Karjalan kartta. Kartta on esillä mm. Lakeuden Ristissä.

 

DSCF1553

Seinäjoella juhlakulkue järjestäytyy su 19.6. klo 11.15 Kirkkokadulle Koulukadun ja Ruukintien väliselle katuosuudelle. Kulkue lähtee liikkeelle klo 12 ja kulkee 2,2 km:n matkan Areenalle (katso kartta). Kuvassa marssitaan Turussa kesällä 2011.

———————————————————————————————————————————————————————-

Kuvausmatka Jaakkimaan – entisille kotiseuduille

Karjalan entisten kotiseutujen kuvausprojekti alkoi keväisestä Jaakkimasta ja Sortavalasta.
Valokuvaaja Aino Vuokolan oma valokuvausprojekti, Karjala – pieni pala kotia, käsittelee suomalaisten entisiä synnyinseutuja Karjalassa. Ensimmäinen kuvausmatka tehtiin Jaakkiman Sanomien lukijamatkalla toukokuussa.
Kuvauspaikkoina olivat kolme eri kohdetta Jaakkiman ja Sortavalan alueilla. Entisen kodin kivinavetan raunioita etsittiin tihkusateessa Kuokkaniemellä. Talon entinen asukas, Reino Halonen, tiesi lapsuudenkotinsa sijainnin. Viime vierailusta kotipaikalla oli kulunut kymmenisen vuotta. Lapsuudenaikaisia paikkoja oli alueella vielä muutamia pystyssä, kuten rautatieasema, koulu ja meijeri.
Lahdenpohjan keskustassa kuvauskohteena oli Mirja Ryökkään isän vuonna 1939 rakennuttama ja omistama Lätin talo. Talossa toimii nykyään taidekoulu. Entiset asunnot toimivat nyt luokkahuoneina. Koulussa vastaanotto oli lämmin. Opettajat esittelivät luokkahuoneita ja oppilaiden tekemiä taideteoksia.
Venäläisten vieraanvaraisuus tuli esiin myös Miklissä, Uimosten suvun entisessä kotitalossa. Talo on vielä pystyssä ja sitä asuttaa venäläisperhe. Vastassa oli lauma eläimiä: koiria, kananpoikia ja vuohia. Asukkaat tarjosivat aterian ja antoivat vapaasti kuvata paikkoja.
Kuvausmatka Jaakkimaan oli osa Aino Vuokolan suurempaa valokuvausprojektia. Kesällä 2016 kuvausmatkoja on tiedossa muun muassa Heinjoelle ja Vuokselaan. Vuodelle 2017 on suunnitteilla lisää kuvausmatkoja eri puolille Karjalaa. Projektin tarkoituksena on dokumentoida valokuvin ja tekstein suomalaisten entisiä kotipaikkoja Karjalassa. Kuvia tullaan esittämään näyttely- ja kirjamuodossa.
Jos olet kiinnostunut osallistumaan kuvausprojektiin ja sinulla on tiedossa entinen kotipaikkasi Karjalassa, voit olla yhteydessä valokuvaaja Aino Vuokolaan sähköpostitse:

aino.vuokola@hotmail.com

Kuva2

Mirja Ryökäs isänsä vuonna 1939 rakennuttaman ja omistaman talon edustalla Lahdenpohjassa. Mirja lähti evakkoon ensimmäisen kerran ollessaan puolivuotias ja lopullisesti 5-vuotiaana. Hän on vieraillut entisessä kotitalossaan useita kertoja. KUVA AINO VUOKOLA

Kuva1

Reino Halonen entisellä kotipaikallaan Kuokkaniemessä. Kodista on jäljellä enää taustalla näkyvä navetan kivijalka. Reino lähti kodistaan lopullisesti evakkoon jatkosodan jälkeen, ollessaan 16-vuotias. Hän on sen jälkeen käynyt kotipaikallaan viisi kertaa. kuva aino vuokola

Lukijamatkalla – Reuskula mielessäin

 

Olin jo useiden vuosien ajan suunnitellut matkaa Jaakkiman Reuskulaan päästäkseni paikan päälle etsimään esi-isieni asuinseutuja.Tiedossani oli ukkini Antti Halosen syntymäpaikka Varosen ja Pyöräkkölammen välisellä kannaksella.  (Reuskula RN:o 23).
Jaakkiman Sanomien järjestämällä matkalla tämä toiveeni toteutuikin. Aurinkoisena aamuna 20.5  yhdeksän maissa tuli asianosaava pariskunta autoineen minua noutamaan haluamaani kohteeseen. Nyt ei epäröity tien suuntaa eikä tien laatua, vaan huristeltiin kohtalaisesti röykkyytellen tämä pari kilometriä suoraan Varosen rantaan.
Tunsin eräänlaista hartautta seisoessani siinä tuomen kukkien alla ja tyynen veden pinnan heijastellessa edessäni. Näillä seuduin ovat esi-isäni asuneet, viljelleet peltojaan kolmisen sataa vuotta. Olisin minäkin saattanut viihtyä näillä Jaakkiman kunnailla, mutta kerrankos tässä maailmassa systeemit muuttuvat.

Oma kokemuksensa oli majoittumisemme Laatokan hovissa (entinen Niemelänhovi). Paikka oli maineensa veroinen kaikkine matkailijalle tarjottuine mukavuuksineen. Aamuisin seurasin kuistiltamme Laatokan sinistä ulappaa, kuuntelin käkien kilpakukuntaa ja ihailin luonnon keväistä vehreyttä.
Kalajuhlamme, matkan kohokohta, oli monipuolinen ja paikallisten taitajien elävöittämä. Eräitten harmiksi varsinainen onkikilpailu muuttui teoriamuotoiseksi. Palkinnot toki osattiin silti jakaa oikeudenmukaisesti.

Lauantaipäivän ohjelman olin suunnitellut Kuokkaniemelle, sinne synnyinpaikkani Tyynelään. Serkkuni Erkki Tuunanen poikansa Eeron kanssa tulikin Tohmajärveltä autoineen kyytimiehiksi. Kun Aino Vuokola vielä kameroineen halusi tallettaa ”filmille” entisen kotini kivijäännökset, vastasivat sateen liukastamat kompuroinnit tavoitteitamme. Uusia paikallisia tuttavuuksia olivat pari komeata rupisammakkoa, mitkä osuivat tiellemme.
Eero saatteli meidät Ainon kanssa takaisin majapaikkaamme.
Kymmenen vuoden tauko Karjalan matkoissani oli ollut kiusallisen pitkä. Kuitenkaan ei kovin moni asia näyttänyt paljonkaan muuttuneen. Kevät Laatokan rantamilla oli entisen laisensa. Matkamme järjestelyt osuivat nappiin ja kyllä Intokin ajoi bussinsa minkälaisen neulan silmän läpi tahansa, jos oli tarpeen!

Reino Halonen, Helsinki

lampi

Reuskulan Pyöräkkölammen rauhaa Reuskulassa. Tääl hyö joskus kulkiit… (KUVA REINO HALONEN)

———————————————————————————————————————————————————————-

JS 3/2016 artikkelit:

JS1603_korjattu kansis1, s3 Seinäjoil tavataa!; s
4 Harviilaisil kirja tulosssa/POjanen, Tuunaiset Jalasjärvelle, Perinneyhdistyksen vuosikokouksesta;
s5 Kurikan Karjalaisten vuosikokouksesta /KPääkkönen, Töysässä heräsi vahva karjalaishenki/ RKaksonen;
s6 Kalajuhlareissussa /ESaari;
s7 Kotikylillä Reuskulassa /RHalonen, Vuokolan valokuvaprojekti käynnistyi Jaakkimassa;
s8 Kihlasilkki/ TAnd, Pietarhovista Pukkilaan/ AKaartinen;
s9 Murikka ja Vahtiniemi suojasivat Käkisalmea/ EMarttila;
s10 Sortavalan seminaarissa III/ti, Seminaarielämää ja -romantiikkaa/ PLiukko; Seminaarin tulisieluisia opettajia/RH;
s11 Lapsuus Valkonauhan lastenkodissa/ RAvonius;
s16 Väitös Tiina Kuokkanen/ KTiri

———————————————————————————————————————————————————————-

Pietarhovista Pukkilaan

Jarl Arvid Vilonen ja Anna Vilonen (s. Hytti). KUVA A. KAARTINEN

DSC01201Anna Vilonen (s. Hytti) syntyi vuonna 1925 Neuvostoliiton Pietarhovissa. Lapsuudestaan hän muistaa ajan, jolloin heillä oli oma lehmä. Anna vei maitoa Pietarhovin kaupunginjohtalle Arbuchoville. Vuonna 1932 kaikki lehmät ja hevoset vietiin pientilallisilta kolhoosiin.
Hyteillä ei ollut edes mahdollisuutta saada maitoa perheen lapsille. Naapurista lainattiin leipää hengen pitämiseksi. Saivat sitten kuitenkin mullikan jonkinlaisena korvauksena.
Perheen isä kuoli vuonna 1939 ja äiti vuonna 1942.

Sota syttyi Suomea ja Saksaa vastaan
Inkeriläisä nuoria miehiä kerättiin vuonna 1939 talvisotaan Suomea vastaan. Sota päättyi kuitenkin ennen kuin he ehtivät rintamalle. Saksalaiset pommittivat saapuessaan myös Pietarhovin aluetta. Ajettiin kolhoosin lehmät piiloon metsään. Anna ja naapurin tytöt, Hilma, Iita ja Sonja  karkasivat piilosta ja hakivat äitinsä ja koko perheen vanhaan Pietarhoviin kotiinsa.
Asuntolan toiseen päähän putosi saksalaisten pommi, mutta se ei pahemmin vahingoittanut ketään.
Saksalaiset miehittivät alueen syyskuun 30. päivänä vuonna 1941. Kaksi sotilasta majoitettiin Hyttien kotiin. Annan kokemuksien mukaan hänellä ei ole mitään pahaa sanottavaa saksalaisista, kaikista puheista ja propagandasta huolimatta. Sotien jälkeen Anna oli asukkiensa kanssa kirjeenvaihdossa ja kävi myös heidän perheittensä luona Tarvemunden lähellä.

Tulo Suomeen
Lahteen Anna tuli 19. päivänä elokuuta 1943. Hän oli silloin 14-15-vuotias. Elämänkumppaniksi löytyi sodan päättyessä vuonna 1947 pukkilalainen Jarl Arvid Vilonen, joka oli sodassa ollessaan haavoittunut Lotinanpellossa. Perheeseen siunaantui neljä lasta Leena, Pentti, Anne ja Marjukka.
Odottaessaan vuonna 1947 vanhinta lastaan Leenaa, viranomaiset tulivat vaatimaan häntä palaamaan Neuvostoliittoon oikein punaupseerin toimesta. Anna pysyi tiukkana ja vastasi hakijoilleen: ”Mie olen naimisissa suomalaisen kanssa, olen myös raskaana ja pysyn täällä”.
Eipä tuohon punaupseerilla ollut mitään sanomista ja niin Annasta tuli virallisestikin suomalainen.
Valitettavasti kaikille inkeriläisille ei käynyt yhtä hyvin. Kymmenet tuhannet väliaikaisesti suomalaistuneet vietiin vankileireihin orjatyöhön, joista osa vähitellen Stalinin kuoltua pääsi palaamaan läntiseen Neuvostoliittoon ja lähemmäksi alkuperäistä kotiaan.

 

Anna Vilonen ja hänen vanhin tyttärensä Leena. Kuva otettu Pukkilassa Annan kotona.
KUVA A.KAARTINEN

DSC01202

Elämää eteenpäin

Viloset omistivat kuorma-auton, jolla he hiekoittivat Pukkilan teitä talvisin. He vuokrasivat lisää maata. Kotieläiminä oli lehmiä, lampaita, hevonen ja kaikkea muitakin eläimiä, mitä maatiloilla silloin pidettiin. Anna oli töissä Karhun urheiluvälinetehtaalla Monninkylässä, josta hän myös jäi normaalisti eläkkeelle 20 palvelusvuoden jälkeen.

Helppoa ei hänellä ole ollut ja lapsistakin on elossa enää kaksi tytärtä. Nyt tämä pirteä ja hyvämuistinen 91-vuotias leski elelee edelleen kotitalossaan yksikseen muistojensa kanssa.

Sisar asuu Moskovan lähellä ja Anna on häneen silloin tällöin yhteydessä. Vanhin lapsista Leena Kivistö asuu lähellä ja kävi äitiään tapaamassa haastattelun aikana.

Joskus Annalle vain tulee hetkellisesti mieleen omien lapsiensa ja lapsenlapsen poismenot. Katkera hän ei silti ole ja arjen huolet pyyhitään pois huumorilla.

Aarno Kaartinen, Järvenpää

LAATOKAN KARJALASTA MUUTETTIIN INKERIIN Pietarin lähettyville erityisesti 1850-1910-luvuilla. Olemme kiinnostuneita kuulemaan jaakkimalaisten sukujen kohtaloista. Ota yhteys toimitukseen tai Aarno Kaartiseen, puh. 040 530 4817.

———————————————————————————————————————————————————————-

MUISTITIKUT

WP_20160606_17_19_11_Rich

WP_20160606_17_24_20_RichTaidekäsityöläinen Martti Hyppänen Hartolasta on sorvannut jaakkimalaisesta visakoivusta kauniita munia, jotka lukijat ehkä 10 vuoden takaa lehden edellisistä juhlista muistavat. 1920-luvulla Miklin kylästä Keski-Suomeen tuotu puu on nyt käytetty. Viimeisistä paloista Martti teki ”muistitikkuja” – avaimenperiä ja kaulariipuksia. Näitä saa ostaa Jaakkiman Sanomista. Kaulariipusten ja avaimenperien tuotto tukee lehden julkaisua.

Puun tarina:

Sortavalan seminaarista opettajaksi valmistunut Lauri Viljam Viljanen osti visakoivutukin jaakkimalaiselta isännältä vuonna 1925. Koko ikänsä hän säästi korkealaatuista puuta tarpeeksi tärkeään tarkoitukseen – tarpeeksi arvokasta tarvetta ei kuitenkaan tullut. Vuonna 1981 hänen poikansa eläinlääkäri Matti A. Viljanen peri visakoivutukin. Viidentoista vuoden ajan hän harkitsi isänsä ”muistopuulle” sopivaa käyttöä. Kun hän ei voinut sitä säilyttää, hän myi tukin hartolalaiselle taidepuuseppä Martti Hyppäselle vuonna 1996.

Martti Hyppäsen käsissä tukki alkoi elää. Siitä on syntynyt kauniita visakoivumunia. Puun viimeisistä palasista on Martti Hyppänen valmistanut ”muistitikkuja” kaulariipuksiksi ja avaimenperiksi.

Vanhassa puussa voi tuntea karjalaisen juurakon lujuuden, aistia kesäpäivän lämmön ja kuulla koivujen havinan. Muistitikkua hivellessä voi ajatella ukon ja mummon muistoa ja kaunista Karjalaa.

KUVAT HANNA KARLSSON

———————————————————————————————————————————————————————-

 

Mirja Ryökäs isänsä vuonna 1939 rakennuttaman ja omistaman talon edustalla Lahdenpohjassa. Mirja lähti evakkoon ensimmäisen kerran ollessaan puolivuotias ja lopullisesti 5-vuotiaana. Hän on vieraillut entisessä kotitalossaan useita kertoja. KUVA AINO VUOKOLA

Leave a Reply