Tuos ol apteekki!
Kirjoittaja: Helena Kujala
Kuulen äitini iloisen huudahduksen 20 vuoden takaa. Olimme laskeutumassa jalkaisin Jaakkiman kirkonmäeltä kohti kauppalaa. Rautaesirippua oli vastikään raotettu ja äiti hihkui riemuissaan jokaisen tutun suomalaistalon kohdalla.
Aivan kuin Ruususen unta nukkuneet suomalaisrakennukset olisivat heränneet hetkeksi eloon. En lainkaan käsittänyt, miten vanhat talot saattoivat nostaa sellaisen jälleentapaamisen riemun. Äitini näki mielessään apteekin tiskin takana ystävällisenä myhäilleen Karl Holmströmin (1871 – 1949). Minä en nähnyt enkä hämmästykseltäni en osannut kysyä yhtään mitään.
Myöhemmin minulle selvisi apteekkarin pojan Jaakkiman Sanomiin joulukuussa 1999 kirjoittamasta muisteluksesta, että apteekkari Holmströmin lisäksi apteekissa työskenteli neljä farmaseuttia. Touhua piisasi, sillä tuohon aikaan apteekit olivat kuin pieniä lääketehtaita. Henkilökunnan piti punnita ja sekoitella reumatismiin, influensaan tai muihin vaivoihin tarkoitetut pulveri; mikstuurat, voiteet ja yskänlääkkeet itse. Sen jälkeen he pakkasivat pulverisekoitukset paperisiin annospusseihin ja nestemäiset lääkkeet lasipulloihin. Jaakkiman apteekissa tuo kaikki tapahtui myymälän takana olevassa tilassa, jota nimitettiin materiaalihuoneeksi. Lääkkeisiin tarvittavia happoja, öljyjä, kasveja ja tervatuotteita säilytettiin viileässä kellarissa, samoin siellä pidettiin myös esimerkiksi yskänlääkkeisiin käytettyjä alkoholipitoisia aineita. Kieltolain alaan kellarin ikkunoihin pitikin erään varkausyrityksen jälkeen ruuvata paksut peltilevyt, mahdollisten uusien kutsumattomien vieraiden varalta Apteekkari Holmström oli muuttanut Jaakkimaan Katri-puolisonsa ja viiden lapsensa kanssa vuonna 1928, jolloin kieltolaki oli vielä vankasti voimassa. Holmströmin perheen kotikielenä oli ruotsi ja lapsilla oli aluksi vaikea ymmärtää karjalan murretta. Se ei ollut mikään ihme, sillä heidän edellinen kotinsa oli sijainnut ummikkoruot-salaisella Ahvenanmaalla
Koti ja työpaikka samassa talossa
Holmströmit asuivat apteekin talossa. Yöpäivystyksen kannalta olikin varsin kätevää, että koti ja työpaikka sijaitsivat saman katon alla. Lastenhuoneet, vierashuone, vanhempien makuuhuone ja iso Sali, (jonka pariovien kautta kuljettiin ruokasaliin) sijaitsivat alakerrassa. Apteekkarin työhuonetta kutsuttiin herrain huoneeksi. Siellä Holmström teki konttorityöt ja pelasi kerran viikossa skruuvia herraseurassa, jonka muita jäseniä olivat muun muassa tuomari K. A. Brunou ja kunnanlääkäri Juho Tiittanen. Kolmen hehtaarin tontti laskeutui Aurajoen rantaan. Sauna sekä pyykkitupa sijaitsivat rannan tuntumassa ja pihamaan toista sivua reunusti apteekin henkilökunnan pitkänomainen asuinrakennus. Sen toisessa päässä oli navetta, varastotila sekä pieni teurastamo. Apteekkarin palkkalistoille kuului apteekkiväen lisäksi kolme kotiapulaista, puutarhuri sekä renki. Puutarhurin työskenteli Paula Leiskamo, jonka pieni punainen hirsimökki sijaitsi tontin itälaidassa. Kun oma ja palkattu väki istahtivat aamiaiselle tai lounaalle, kertyi pöydän ympärille toistakymmentä Ihmistä. Vieraanvarainen apteekkari kestitsi usein juhlapyhinä kaukaisia sukulaisiaan ja kutsui mielellään yllätysvieraita kotiinsa myös arkisin.
