Koivumäki sijaitsee puolitoista kilometriä Jaakkiman asemalta länteen. Siellä sijaitseva palatsimainen kivirakennus on kummajainen keskellä maaseutua, joka on kestänyt aikaa loistavasti.
Teksti ja kuvat: Irja Taskinen
Isoisäni J. W. Taskinen (Wille), joka oli syntynyt Tohmajärvellä 1875 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Joensuun lyseosta 1895, tuli 1900 Jaakkiman asemalle kirjuriksi ja sähköttäjäksi. Kymmenen vuoden kuluttua hän siirtyi puutavara-alalle ja oli alkuun Sortavalassa Kiviniemen sahan (nykyisin paikalla sijaitsee hotelliravintola Piipun piha) toimitusjohtajana. Hän meni 1905 naimisiin Ilmi Rynénin kanssa, ja he saivat kolme lasta: Irja syntyi 1907, Eino 1909 ja isäni Tapio 1910. Ilmi-puoliso sairastui keuhkotuberkuloosiin, sitten myös Irja-tytär.
Uskon, että isoisäni halusi rakentaa perheelleen turvallisen kodin. Siksi rakennukseen tehtiin avoveranta, jossa hänen tuberkuloosiin sairastunut puolisonsa ja tyttärensä saivat hengittää avoverannalla terveellistä ulkoilmaa.
Koivumäki valmistui 1914. Olen kuullut sitä kutsuttavan myös Taskisen hoviksi, koska tilaan kuului maata ja metsää.
Suvun legendan mukaan Wille oli puutavaraliikemiehenä ulkomaan matkoillaan tavannut algerialaisen arkkitehdin, joka suunnitteli talon. Sen rakentamiseen käytettiin edistyksellisesti rautabetonia, jota oli alettu käyttää jo aiemmin muun muassa Helsingin rautatieaseman ja Kallion kirkon rakentamisessa. Voi siis sanoa, että teknisesti rakennus on ollut aikaansa edellä.
Julkisivujen arkkitehtuurissa on puolestaan ajalle tyypillisempää 1910-luvun klassismin jyhkeyttä. Ei ihme, että talo on kestänyt aikaa niin hyvin. Se välttyi myös pommituksilta sodan aikana. Se on tasakattoinen muurinharjakoristeinen, ja sinne aiottiin tehdä myös kattopuutarha. Se jäi tekemättä, koska läheisestä Kohisevanojan voimalaitoksesta ei virta riittänyt kasteluveden nostamiseen katolle.
Talvet Viipurissa bisnesten takia
Perhe asui Willen bisnesten vuoksi Viipurissa Eden-nimisessä kerrostalossa talvet vuosina 1914-1924. Isoäitini Ilmi Taskinen kuoli keuhkotubiin 1917. Kymmenisen vuotta myöhemmin myös perheen 21-vuotias Irja-tytär kuoli keuhkotubiin.
Isoisäni Wille Taskinen kuoli 1934 ja pojat Eino ja Tapio möivät talon vähän ennen talvisotaa Jaakkiman kunnalle.
Kävin sisällä isoisäni rakennuttamassa talossa ensimmäisen kerran 1991. Myös äitini, joka tunsi talon nuoruutensa ajoilta, oli mukana. Mieleeni on jäänyt jykevä portaikko, jonka ikkunalla Taskisten aikaan oli Goethen ja Schopenhauerin rintakuvat. (Itse satuin asumaan Münchenissä puolisen vuotta 1968 Schopenhauer-kadun varrella!) Talo toimi ensi kertaa käydessäni sydänlasten sanatoorina. Yläkerrassa oli muun muassa hammaslääkärin huone, jossa oli hyvin ruosteiset instrumentit. Avoveranta oli muurattu umpeen, ja sinne oli sijoitettu 11 lasten vuodetta.
Rakennuksen hankki sitten itselleen yhtiö Nord Inter House. Yrityksen johtaja Kogan Mark Aronovits remontoi sen ja kutsui sitten Taskisen suvun käymään siellä vuonna 2000. Samaan aikaan pidettiin Jaakkiman kesäjuhlat Lahdenpohjassa.
Kolmannen kerran kävin talossa Sortavalan laulujuhlien aikaan. Sain kuulla, että johtaja oli kuollut ja uusi johtaja oli nimeltään Bukov. Siihen aikaan Karjalan Sanomissa oli juttu, että Lahdenpohjassa oli myyty arvotalo aivan pilkkahintaan. Tarkempaa tietoa emme onnistuneet saamaan.
Willen lapsenlapsenlapsi arkkitehti Teemu Taskinen kuvasi rakennuksen tarkkaan vuonna 2013. Tuolloin se oli jo tyhjennetty, seinää koristi enää Wille Taskisen muotokuva.
Nykyään entinen Taskisen palatsi ilmeisesti kuuluu Karjalan tasavallalle. Ainakin viime kesän perusteella nähtynä rakennus on ulkopuolelta rappeutumassa, vaikka onkin luokiteltu turistikohteeksi. Sitä näytetään kuulemma bussilastillisille turisteja, esimerkiksi juuri suomalaisille.
Koivumäkeen johtavaa tietä reunustivat aikoinaan komeat lehtikuuset, mutta nyt niistä suurin osa on kaadettu.
