Laatokan Puusta tuli Jaakkiman ylpeydenaihe
Teksti: Helena Kujala
Punatiilinen tehdaskompleksi oli vaikuttava näky Laatokan rannalla Lahdenpohjan kauppalassa. Rakennukset vaurioituivat talvisodassa pahasti eikä tehdasta enää sen jälkeen korjattu entisiin mittoihinsa.
Äskettäin on valtioneuvosto vahvistanut Laatokan Puuyhtiön (Ladoga Timber) säännöt, uutisoi Jaakkiman Sanomat joulukuussa 1925. Heti tuon tiedon jälkeen ryhtyi konsuli Alexander Zachariassen rakennuttamaan tuotantolaitosta Laatokan rannalle Lahdenpohjaan.
Tehtaan pääsalista tuli 70 metriä pitkä ja piippu muurattiin 45 metriä korkeaksi. Vuoden 1926 rakennusmiehillä ei ollut käytettävänään naulapyssyjä saati muita rakentamista nopeuttavia laitteita. Hurjaa rakentamisvauhtia ei voi kuin hämmästellä, sillä vanerituotanto voitiin käynnistää jo puolen vuoden kuluttua.
Tehtaalla oli kymmeniä sähkömoottoreita, joilla erilaisia puunjalostuskoneita pyöritettiin. Osa oli valmistettu Amerikassa. Tehtaan päätuote oli vanerin valmistus ja suurin osa sen raaka-aineesta ostettiin oman paikkakunnan metsänomistajilta.
Alunperin Lahdenpohjan faneeritehtaan eli Laatokan Puun ajateltiin työllistävän pari sataa henkilöä. Se kuitenkin kasvoi vuosi vuodelta isommaksi ja vuonna 1931 sieltä sai tilipussinsa jo 300 työntekijää.
Työntekijät eivät lakkoilleet kertaakaan
Laatokan Puu piti kunnia-asianaan rekrytoida leipiinsä paikallista väkeä. Johtamisessa onnistuttiin ja henkilökunta mitä ilmeisimmin koki työnsä merkitykselliseksi. Laatokan Puussa ei koko sen toiminta-aikana pistetty pystyyn yhtään työnseisausta.
Vuonna 1928 Laatokan Puu osti Jaakkiman Sähkö Oy:n, jonka jälkeen tehdas möi lähiseudulle sähköä ilman välikäsiä.
Vuonna 1931 Heinolan Vaneritehdas ja Laatokan Puu yhdistyivät. Tällöin Lahdenpohjan tehtaalle hankittiin kaksiraaminen saha, rakennettiin höyläämö ja sorvaamo ja ryhdyttiin jalostamaan havupuusta muun muassa harjan varsia ja tuolin jalkoja.
Ensin Grahn, sitten Snäll
Laatokan Puun ensimmäisenä tehtaanjohtajana vuoteen 1935 asti toimi Karl Grahn, joka vuodesta 1931 johti myös Heinolan tehdasta.
Grahnin jälkeen tehtaanjohtajaksi tuli kolmekymppinen ekonomi Viljo Snäll. Hän asui aluksi Lahdenpohjan kauppalassa, mutta muutti talvisodan alla Heinolaan ja johti sieltä käsin Lahdenpohjan tuotantoa.
Laatokan Puu jatkoi kasvuaan aina talvisodan syttymiseen asti, jolloin sen toiminta seisahtui ja suurin osa koneista evakuoitiin turvaan. Hyvä niin, sillä tehtaan tuotantorakennukset tuhoutuivat piippua myöten talvisodassa.
Jatkosodan aikaan syksyllä 1941 raunioita alettiin raivata. Myös tehtaan toimintaa yritettiin käynnistellä. Se tuotti suuria vaikeuksia, koska työikäiset miehet olivat sotimassa.
Jatkosodan päätyttyä Laatokan Puun toiminta jatkui Heinolassa, jonne Viljo Snäll toivotti entiset jaakkimalaiset työntekijät tervetulleiksi. Heinolan tehdas lopetti toimintansa vuonna 2010 oltuaan sitä ennen monen suuren metsäyhtiön omistuksessa.
