Kirjoittaja: Helena Kujala
Vuorotellen Pohjanlinnaksi ja Puistolaksi kutsuttu hotelli valmistui Lahdenpohjan kauppalaan kaksi vuotta ennen talvisotaa. Sitä mainostettiin maaseudun ajanmukaisimmaksi hotelliksi Itä-Suomessa.
Kauppamatkustajat ja turistit, asukaa matkoillanne mukavasti, kehotti sanomalehti Maakansa mainoksessaan marraskuussa 1937. Tuohon aikaan luksusta tarkoitti puhelin, jollainen löytyi jokaisesta huoneesta sekä peseytymistiloihin hanasta juossut kuuma ja kylmä vesi. Hotellihuoneita rakennettiin 14 ja ne varustettiin peseytymistiloilla, mutta varsinaisia kylpyhuoneita tehtiin vain kolme. Hotellivierailla oli mahdollisuus varata alakerrasta myös saunavuoroja ja ruokailla ensiluokkaiseksi mainostetussa ravintolassa.
Hotellin omistaja Petter Schmidt, jota jaakkimalaiset kutsuivat Pekaksi, oli syntynyt Pietarissa vuonna 1903 ja muuttanut sieltä vallankumousten jaloista Lahdenpohjaan. Nuori mies työskenteli aluksi Seurahuoneen vahtimestarina ja pääsi lähietäisyydeltä näkemään kuinka ravintola- ja majoituspalveluja pyöritetään.
Kun kieltolaki kumottiin, hän uskaltautui hotelliyrittäjäksi. Schmidt ryhtyi aluksi tarjoamaan majoitusta ja kahvilapalveluita Kirkkovaarankadulla sijainneessa puutalossa [Pohjankosken talo]. Siellä pääsi myös keilaamaan ja pelaamaan biljardia.
Vanha hotelli – jota sitäkin kutsuttiin välillä Pohjanlinnaksi ja toisinaan Puistolaksi – pääsi uutiseksi lehtien palstoille 1936, jolloin sen kellariin tehtiin varkausyritys. Schmidt tavoitti portaita nousseen varkaan, jolla oli taskut täynnä pulloja ja passitti voron takaisin kellariin ja lukitsi sinne poliisin tuloon asti.
Schmidtin sukujuuret juontavat nimen perusteella Keski-Eurooppaan. Siihen viittaa myös se, että keväisin hän järjesti vanhan hotellinsa pihamaalla olut- ja makkarailtoja.
Kasvava matkailu rohkaisi laajentamaan
Vuonna 1936 perustettu Jaakkima-Lahdenpohjan matkailijayhdistys otti sydämen asiakseen vauhdittaa Jaakkimaan suuntautuvaa matkailua. Vetovoimaisin nähtävyys Valamon luostarisaari sijaitsi vain venematkan päässä. Lisäksi turisteja houkuteltiin Laatokan Rivieralle eli Vätikän hiekkarannalle uimaan ja aurinkoa ottamaan.
Matkailun viriäminen sai Scmidtin innostumaan hotellitoiminnan laajentamisesta. Hän ilmoitti Helsingin Sanomissa ja Karjala- lehdessä syyskuussa 1936 rakennusurakasta, josta toivoi saavansa tarjoukset viikon kuluessa.
Rakentaminen pääsi ripeästi vauhtiin. Kooltaan 13,5 x 24 metrin perustuksille muurattiin punatiilistä kolme kerrosta käsittänyt rakennus, jonka julkisivut rapattiin valkoisiksi. Siitä tuli kauppalan viides kivitalo. Pohjakerrokseen sijoitettiin keittiö, saunatilat, leipomo, pesula, kuivaushuone sekä palveluskunnan asunnot.
Seuraavaan kerrokseen tehtiin kolme tilavaa ravintolasalia sekä neljä kabinettia ja ylin kerros varattiin hotellihuoneille.
Samalla kun Pekka Schmidt laittoi urakkatarjouspyynnöt matkaan hän anoi tulevalle ravintolalleen A-oikeuksia. Sen tiimoilta hän joutui viettämään unettomia öitä. Kauppalanvaltuusto päätti nimittäin pahaksi onneksi juuri samoihin aikoihin ryhtyä edistämään raittiutta ja epäsi kaikki anniskeluoikeudet. Anniskelukielto ehti ravintoloitsijoiden onneksi olla voimassa vain vajaat puoli vuotta ennen kuin se kaatui omaan mahdottomuuteensa.
Myötätuuli alkoi puhallella ja Schmidt pääsi huokaisemaan helpotuksesta. Ravintola sai pian valmistuttuaan lokakuussa ison tilauksen, kun Jaakkiman Osuuskauppa vietti 20-vuotisjuhlaansa ja tarjosi juhlapäivälliset ravintola Pohjanlinnassa 200 vieraalleen. Heti perään Viipurin Rykmentti vietti sotilaskodin vihkiäisiä 130 hengen voimin samaisessa ravintolassa.
