Vuonna 1906 perustettu Jaakkima, Lahdenpohjan ja Lumivaaran perinteitä ja kulttuuria vaaliva pitäjälehti.
Vuonna 1906 perustettu Jaakkima, Lahdenpohjan ja Lumivaaran perinteitä ja kulttuuria vaaliva pitäjälehti.
Raikas ilma, puuklapit kaminassa, hiljalleen lämpiävä tupa, kalan savustusta, kuusen koristelua, jouluevankeliumi ja norpan tervehdys - niistä on Tomin joulu tehty!
On jouluaaton aatto, kun kuljeskelen Kumolan tiellä kantamuksineni mökille. Vastaan tulee auto, ikkuna avataan, kysellään minne kulkurilla matka... vastaan "datsa Ladoga". Kuljettaja sanoo: takaisin tullessa otamme sinut kyytiin. Käymme Lumivaaran magasin/kaupalla tolgaa kuljettaja. Käännyn taakseni Pietarilainen numero 147/Karjala 10, auton kilvissä. Matka joutuu kulkurilla kylätiellä, tähtämessä joulun viettoa 73 vuoden jälkeen suvun entisellä kotilahdellä.
Kuljettaja on vaihtunut, minut ohjataan taakse istumaan ja kantamukset takakonttiin. Esittelemme toisemme, ovat tulleet kalastamaan Laatokalle. Asustelevat Lumivaaran mökkikylässä. Tolgaavat, että on ongelma: huono jäätilanne. "Da stoi – seis auto", tässä on Isäni äidin kotitalon paikka Linnavuoren juurella... ennen, Suomen aikaa.Ymmärtävät kertomukseni.
No, ohjaan heidät mökkitielle, joka on aurattu ensimmäiselle talolle asti. "Harasoo Masina" kehun, mutta loppuu matka lyhyeen: isoja kuopia ja syviä. Päätämme, että jatkan tästä kävellen mökille. Kyselevät, montako päivää olen Karjalan korvessa. Näytän heille hylkeen nahkaa, jonka olen viemässä mökille. Kerron, että sukuni on ollut täällä hylkeen pyytäjiä, kalastajia. Hyvästelemme toisemme, reppu selkään kulkurille. Peruuttavat takaisin Kumolan tielle. Minä katselen mummon kotilahtea.
Joulutunnelmaa LaatokanKoivua kaminaan ja myrskylyhtyjä palamaan. Keitän vettä, että saan kahvit. Päätän lähteä hakemaan kassejani tien poskesta. Lumisade tihenee, jo meinaa peittyä tulojälkeni. Yritän kävellä reippaasti tullen mennen. Kyllä tämä kuntoilusta käy.
Suoritusten jälkeen on kämppäkin lämmennyt ja maittaa kulkurille ruoka. Aamusta koristelen kalamökkiä ja käyn hakemassa rannasta kuusen, edellisestä kerrasta on vierähtänyt 73 vuotta. Tähti kuusen latvaan ja aitoja kynttilöitä, joulupalloja, hopea- ja kultanauhoja.
On puolen päivän aika: Joulurauhan julistus .Päätän julistaa joulurauhan Laatokan luonnolle rannoille. Linnun ruokintamökin olen tuonnut mukanani. Täytän mökin leivänmurusilla, heti pyrähtää talitiaiset lintulaudalle. Kynttilöitä Karjalan väreissä, pieniä norppia vadilla kynttilöiden reunalla. Tuvan ovi on auki Karjalan kartanolle, kaminassa puita. Laitan kirjolohen savustuspönttöön.
Keittelen perunoita ja lisukeita. Herkuttelen kynttilöiden loisteessa, laitan joulutervehdyksiä mökiltä sukulaisille ja kotia.Täällä tuntee joulun hiljaisuuden ja oikean joulun sanoman, minullakin ikkunalla jouluseimi. Luen jouluevankeljumin. Ulkona palaa roihuja ja kynttilöitä.
Jouluseimi on tärkeä elementtiJOULUPÄIVÄN AAMUNA KAMINA on hiipunut ja mökki jäähtynyt. Kömmin kuin karhu pesästä aamutoimiin. Katselen ulkona lahdelle, joku möykky on jäällä. Haen seinältä kiikarit ja norppahan se on suvun kotilahdella. Ollut aamusyönnillä ja nyt sulattelee jään päällä. Päätän lähteä lähemmäksi katsomaan saunan kuistille.
Olen kääntänyt sissitakin valkoiseksi ja kiertelen rannalta saunalle tutkaillen koko ajan norppaa. Pääsen saunan kuistille aika lähelle; katselen ja kuvaan.Nyt sukelsi avannosta veteen ja tuli sulalta puolelta pintaan hetken päästä, musta pää on pinnalla. Tulit kiittämään joulurauhasta Laatokan lahdille.
Haluaisin lämmittää saunan, mutta selkä on saannut edellisestä reissusta kylmää. Olin marraskuussa vielä tekemässä polttopuita, päivän hakkasin klapiksi, välillä kävin kuistilla istumassa – siitä se sai vetoa.Onhan se tässä matkan aikana muistuttanut olemassa olostaan – en anna sen haitata jouluani.
IIVEDEN SELKÄ ON VIELÄ AUKI, nautin lumesta ja hiljaisuudesta.Iltapäivällä huomaan, että ensimäinen pilkkijä on jo lahdella. Päätän lähteä Lumivaaran kirkolle mökkitietä pitkin, sillä en uskalla vielä jäälle. Kirkon tien on aura-auto tukkinut, polku vie sentään kirkolle. Kynttilä palaa sankarihaudalla Lumivaaran suntio on sen käynnyt eilen sytyttämässä. Käyn kirkon sisällä, lattian olen edelliskerralla lakaissut puhtaaksi Itsenäisyyspäivän seppeleen laskua ja kirkon valaisua varten.
Takaisin tullessani Kumolan kylään koulun kohdalla huomaan, että koko kylä on pimeä, eivätkä koiratkaan hauku. Tälläistäkö täällä on ollut, kun lumivaaralaiset ovat täältä lähteneet? Sähköt on poikki, saan tietää, kun käyn kysymässä kyytiä Lahdenpohjaan taxikuskiltani.
Tätä joulun tarinaa kirjoitellessani ajattelen jo uutta matkaa. Kuukausi on vierähtänyt täällä uudella puodella rajaa, pakolliset asiat hoidettu ja on aika palata matikankoukuille, iskukoukuille ja viikonlopun viettoon. Lauantaina lämpiää Timosen rannan sauna!
Tomi Rapo
Helsinki – Kumola