Evakkojuna vahvisti kokemuksena karjalaista identiteettiä ja yhteisöllisyystä

–Eihän tämä ollut meille ensimmäinen kerta evakkojunassa, saattoivat todeta Elna Leskinen ja Hilkka Lahti, kun Juupajoen asemalla tapasimme

–Lähdimme mukaan tähän juhlavuoden evakkojunaan kunnioittaaksemme mummojamme, heidän selviytymistänsä ja elämänkohtaloansa.

Elna ja Hilkka lähtivät tällä kertaa reissuun Jyväskylästä, mutta ensimmäisen kerran Elna on lähtenyt Miklistä ja Hilkka Iijärveltä.

VANHIMMAT MATKUSTAJAT olivat yli 90-vuotiaita, mutta mukana 750 hengen joukossa oli myös vauvoja. Markku Rissasen luotsaaman Karjala-lehden ja Klaus Thomassonin organisoima tapahtuma oli mittava järjestelyiltään. Höyryvetureita tarvittiin kärkeen kaksi ja perässä puski dieselveturi kolmeatoista vanhan ajan vaunua. Ohjelmaa riitti niin raiteilla jyskytellessä kuin etappipaikalla Juupajoella ja perillä Haapamäen veturipuistossa. Junassa laulettiin, muisteltiin, haikeiltiin, naurettiin ja tietysti syötiin eväitäkin.

Monet olivat sonnustautuneet 40-luvun asuihin ja asusteisiin. Mukana oli kapsäkkiä, tuohikonttia ja pärekoria. Näkyipä junassa isäntää, renkiä, ja sotilasta siinä kuin lottaa, sairaanhoitajaa ja emäntääkin. Jollakulla oli evakkomatkan tehnyt huivi harteillaan ja toisella samassa reissussa kulkenut vanha vaneriaski.

Juupajoen kunta oli järjestänyt matkustajille mehu- ja pullatarjoilut, mutta tilaisuus oli myös haukata suolaista tai makeaa kanttiineissa. Puheen pajatus ja -porina kuluivat ympäriltä, mutta musiikkiesitys hiljensi monet. Koskettavat 40-luvun iskelmät loivat tunnelmaa.

HAAPAMÄELLE MENNESSÄ HUPENIVAT viimeisetkin eväät. Junan pysähdyttyä ja koko matkustajalauman purkauduttua ratapihalle alkoi sataa tihuuttaa.

–Mikseivät ne kuuluta mitään? Eikö täällä kukaan kerro, minne mennään? Missä se ruokapaikka on? Tuleeko sieltä autoja vastaan? Onko tässä pitkä matka kävellä? Kastummeko me nyt kaikki? Eikö tuo jono etene yhtään...

Hetken tuli harmistus, kun kaikki ei ollutkaan omassa kontrollissa, mutta sitä seurasi viiltävä oivallus: tätä se on ollut, mutta tuhannesti raskaampana ja vaikeampana – täällähän ollaan nyt ymmällään vain lyhyt hetki yhtenä päivänä ja illalla ollaan taas takaisin kotona lämpimässä.

Haapamäelle oli järjestetty joukkoruokailu, jauhelihakeittoa leivän ja veden kera, hyvältä maistui. Areena oli pullollaan väkeä ja Erkki Liikanen sai kyllä yleisönsä otettua. Sateen tauottua oli mukava seurata näytelmää, kuulla kuoroa ja Pertti Hakasen puhe, nähdä uusi juhlavuoden muistomerkki ja nauttia Karjalaisen nuorisoliiton teltalla vohvelikohvit lämpimällä puupenkillä tuulensuojassa.

–En ensin meinannut lähteä sinne ollenkaan, mutta kaverin patistamana lähdin, kertoo Sirpa Lassila. ja toteaa tyytyväisenä, että reissusta jäi mukavat kokemukset. –Se kuinka paljon ihmiset olivat nähneet vaivaa asujensa kanssa oli yllättävää ja sai toivomaan, että olisi itsekin siihen panostanut.

–Liikasen Eki oli yhtä hyvä kuin aina. Erityisesti hämmästyin sitä ihmisten määrää, jotka olivat tulleet vilkuttamaan radan varteen, se kosketti, lisää Sirpa, jonka omat juuret ovat Kokonniemessä.

Diesel-veturi toi junan takaisin Tampereelle. (ti)

Etusivulle